keskiviikko 21. elokuuta 2013

Yksin

   Mietin joskus että miltä tuntuisia asua yksin? Koska heti vanhempien luota muutettuani muutin yhteen Tomin kanssa, en ole koskaan asunut yksin. Tässä lähinnä pohdin miltä olisi voinut tuntua asua yksin ennen Tomia ja ennen lapsia.Tästä ei siis ole kokemusta, joten vain pohdintoja ja arvailuja!
  Ensinnäkin, oon aika ihmisriippuvainen, eli tarvin paljon ihmisiä ympärilleni. Jos olisi ollut edessä muutto eikä olisi ollut Tomia, uskon että ainoa oikea vaihtoehto olisi ollut hankkia kämppis. Tietysti se että saa itse päättää kaikesta, kuten mitä syödä, miten sisustaa ja mitä katsoa tv:stä, kuulostaa aika hyvältä? Mutta kun sekään ei ole ollut ongelma minun ja Tomin yhteiselossa. Meillä on aina toiminut periaate että "se joka kokkaa, päättää mitä syödään". Eli meillä melkein aina se olen minä :D Minä voin suositella tätä periaatetta niille, joilla on laiska ruuantekijä se toinen osapuoli. Näin säästyy riidalta!:) Sen lisäksi Tomia ei hirveästi kiinnosta sisustaminen, joten senkin olen ihan vapaasti saanut itse päättää!  No ennen saatto tulla vähä vänkäämistä että mitäs sieltä tvstä katsotaan, täykkäreitä vai urheilua :D Nykyään kuitenkin itse en hirveästi tvtä katso joten tätäkään ongelmaa ei enää ole!
  Mutta itse asiaan, yksin asumiseen. Uskon, että jos olisin asunut yksin, en ikinä siellä kämpällä olisi, ainakaan yksin. Olisin aina kavereilla, perheen luona tai siskoilla.Tai siellä kämpällä olisi aina joku! Ihan varmasti. :D Tunteet, joita varmasti kokisin yksin asuessa, olisi yksinäisyys, tylsyys ja pelko. Yksinäisyys silloin kun ihan oikeesti on ollut kauan yksin, tylsyys kun ei ole mitään tekemistä ( seurassa kun keksii ihan varmasti jotain tekemistä!) ja pelko.. Uskon ja tiedän että pelko olisi ollut se suurin tunne. Vainoharhaisena ihmisenä ihan varmasti pelkäisin ja olisin varma siitä että ikkunan takana kurkkii joku, joku on murtautunut kämppään sllä välin kun olen poissa, jnejne. Kyllä olen VAINOHARHAINEN !
  Täytyy nyt vielä sanoa sekin, että kyllä, olen näin äitinä ja monen vuoden parisuhteen jälkeen oppinut arvostamaan pieniä hetkiä yksin, oman itsensä kanssa. Arvostamaan omaa aikaa ja hiljaisuutta!
 EI, EN tarkoita sitä että kaipaisin sinkkuutta tms , EI. Sitä minä en kaipaa koska TOMI <3
Niin ja EI, EN kaipaa myöskään aikaa ennen lapsia, koska KIIA & KASPER <3
  Enkä tällä tekstillä myös moiti yksin asuvia.

 Nyt nukkumaan, mutta en yksin. <3