Proud mom

    Tänään ollaan juostu kaupungilla ostoksilla. Eikä millävain ostoksilla,vaan koulutarvikeostoksilla!
   Siis, meidän pieni esikoinen aloittaa ensi viikolla ekan luokan. Apua miten kreisiä!!
      Hassua, juurihan Kiia syntyi tai oppi kävelemään. Muistan kuinka ajattelin kun Kiia täytti 2 vuotta, että kuinka aika juoksee ja kohta tää tyttö meneekin jo kouluun. Silloin sitä kuitenkin nauroi perään että ei nyt sentään, onhan koulun alkuun vielä 5 vuotta. Ja tässä sitä ollaan, 5 vuotta myöhemmin itkemässä kuinka meidän pieni tyttö on jo muka niin iso.
    Oon aina ihmetellyt, miten kaikki vanhemmat, varsinkin äidit, pitävät lastensa koulunalkua jotenki maatamullistavana asiana. Ihan yhtälaillahan se lapsi on sinne hoitoonkin viety ja jätetty ilman vanhemman valvovaa silmää.  Mutta ei, tää ei ole yhtään samanlaista. Tää on ns. uuden sivun kääntäminen elämässä. Lapsi, joka on ollut niin pieni, kasvaa yhden kesän jälkeen niin isoksi ja omatoimiseksi.  Ei tämä äidin näkökulmasta surullista ole, mutta haikeaa, hyvin haikeaa!
  Tämä Kiian koulun aloitus sai miettimään sitä päivää ja hetkeä kun Kiia syntyi. Pieni, heiveröinen ja suloinen tyttö, tuore äiti ja isä. Se fiilis oli silloin jotain sanoinkuvaamatonta. Sen tunteen tietää vain ne jotka ovat saaneet sen kokea, tulla vanhemmiksi. Silloin oltiin nuoria, teinivanhempia. Moni epäili meitä, uskoen että vanhemmuus käy liian raskaaksi ja ajaa meidät eroon. Niin ei käynyt, vaan nyt ollaan tässä. Pian tulee täyteen 10 vuotta yhdessäoloa, 1 vuosi naimisissa ja 3 ihanaa lasta. Me ollaan menty elämässä paljon eteenpäin, onnellisempi en voisi olla. Oon kai sanonut tuon saman lauseen täällä jo kymmeniä kertoja, mutta mielelläni sitä huutelen. Viimein kaikki on hyvin , elämä kukoistaa. Vaikeuksia on ollut ja tulee varmasti olemaan vieläkin, mutta koska mulla on maailman ihanimmat ihmiset vierellä niin niistä on selvitty ja tullaan selviämään. Nyt mä haluan vain kertoa koko maailmalle, kuinka onnellisia ollaan. Ja kuinka ylpeä mä oon meidän lapsista. Meidän tulevasta, reippaasta ja iloisesta koululaisesta. Joka muuten tälläkin hetkellä tuossa höpöttää innoissaan koulusta ja kuinka jännittävää ja hauskaa ja kivaa jajajaa.... Voi meidän pientä isoa rakasta <3

   Me ruvetaan nyt viikonlopun kunniaksi paistamaan lettuja ja varmaan sadannen kerran tutkimaan koulutarvikkeita. Hyvää viikonloppua!

Kuulumisii

 Helouuu, täälä taas. Long time no see, jos tiedätte?
    Tässä on tapahtunut taas kaikenlaista, enkä jaksa kaikkea edes kertoa. Ehkä joskus.. :)
 Joka tapauksessa, fiilis tällähetkellä on tosi hyvä! Pikkuisen koliikin suhteen taidetaan olla jo pikku hiljaa voiton puolella! 3 kuukautta jatkunut itku ja muut vaivat päälle.. ei ole ollut mitenkään helppoa. Kaikesta on selvitty, koska tiedettiin että joskus tämäkin loppuu, ja nyt kun se tuntuu olevan lähellä niin ei voikun taivaan isää kiittää! Kiitoskiitoskiitos!
  Tänään oli/on myös ystäväni polttarit. Olin mukana aamusta ihan tonne klo 17 asti. Tomi kävi välillä lasten kanssa paikan päällä, että sain imettää pikkuisen. Tosi kovan vaivan nähtiin, että pääsin osallistumaan tähän ystäväni tärkeään ja ikimuistoiseen päivään. Siitä kiitos Tomille <3 Siellä meno ja meininki vielä jatkui entistä vauhdikkaampana, mutta tämän äidin oli jo aika palata kotiin perheen luo. Pitäkööt tytöt hauskaa minunkin puolestani!
   Meidän pikkuinen on kantanut jo kuukauden päivät nimeä ihan julkisesti joten kaippa se on nyt jo hyvä aika teillekkin paljastaa. Ensin kuitenkin vähä stoooria ;)..
   Me mietittiin ihan älyttömän kauan nimeä. Oltiin jotenki istutettu päähän se, että nimen on alettava K- kirjaimella, kuten Kiia ja Kasper. Stressattiin ja kiukuteltiin kun nimeä ei löydetty, ei keksitty.  Valitin kaikille kuinka tämä on niin perseestä ja hankalaa. Lopuksi isosiskoni ihmetteli ääneen, että miksi nimen on alettava K-kirjaimella? Kuka niin käskee? Tyttökö? Itse olin jotenkin ajatellut että tyttöhän tuntee olonsa ulkopuoliseksi lapsista jos alkaa eri kirjaimella kuin isosisarukset. Sitten tajusin kuinka tyhmästi ajattelin. Nimen alkukirjaimella tai nimellä ylipäätään ei ole mitään tekemistä tuon asian kanssa. Tyttö on yhtä rakastettu, haluttu ja tämän lapsikatraan "jäsen" vaikka nimi alkaisikin eri kirjaimella. Tuon tajuttuamme nimi keksittiinkin alle puolessa tunnissa. Miksi tehdä tuollaisesta asiasta niin kauhea ongelma ja stressi? :D  Nyt on prinsessalla nimi, josta tykätään ja ollaan todella tyytyväisiä.  Hän on......


   Heini Lilja Vilhelmiina ♥

Mihin tää aika on mennyt?

  Meidän kuopus tulee ensi viikon lauantaina jo 2kk ikään! Samaisena viikonloppuna hän saa myös nimen. Mihin tää aika on mennyt? No okei, enimmäkseen valvomiseen ja vain arjesta selviytymiseen.  Blogikin on elänyt pitkään taas hiljaiseloa, mutta enää en jaksa edes tuntea huonoa omaatuntoa siitä. Kyllä, meidän aika tämän kuopuksen kanssa ei ole ollut helppoa. Itkeminen, josta viimeksi mainitsin, on vain jatkunut ja jatkunut. Kyseessä ei ollut vatsakipuilu, vaan koliikki. Illat ja yöt on pahimpia. Jos vauva ei itke, itkee Kiia tai/ja Kasper. Jos ei kukaan heistä, niin sitten minä. Tuntuu että meidän kodissa kuullaan nykyään enemmän itkua ja huutoa , kuin naurua ja iloa. Ei sen kuuluisi olla niin..
   Viikonpäästä tosiaan olisi ristiäiset. Juhlista tulee pienemmät kuin Kiian tai Kasperin juhlista aikoinaan.  Mutta en aio syyllistää itseäni siitäkään.  Nyt mennään ehkä sieltä mistä aita on matalin tai sitä ei ole, jotta voidaan myöhemmin taas panostaa kaikkeen suuremmin. Ei vain haluta aiheuttaa itsellemme lisää stressiä ja palaa loppuun. Koska rehellisesti, sekään ei ole ollut kaukana.
  Vaikka nyt onkin vaikeaa, mä tiedän että me selvitään ja noustaan täältä!
    Yritän tulla taas pian kirjoittelemaan. HUOM. Yritän. Mitään en lupaa, ja en tule jos en halua/ jaksa. Tämänkin kirjoittaminen on vaikeaa, ja siksi jääkin lyhyeksi ja ilman kuvia. Mulla on niiiin valtava väsy päällä kokoajan (yövalvominen ) etten enää edes pysty nukkumaan. Oravanpyörä, josta haluan päästä eroon! Olemme menossa ensi viikolla taas neuvolaan ja lääkäriin, jospa sieltä apua saataisiin.  Täytyy tähän loppuun vielä todeta, että mä olen todellakin ennen aliarvioinut koliikin ja miten raskasta se on koko perheelle. En aliarvoi todellakaan enää, älkää tekään.

 Hyvää kesää joka tapauksessa!

Rakkautta ensisilmäyksellä

    Eilen meidän pikkuinen tuli 2 viikon ikään. Aika on mennyt hirmuisen nopeasti, voi kun sitä saisi vähän hidastettua. Meidän tyttö on niin kovin onnekas, hänellä kun on 4 innokasta hoitajaa. Isin ja äidin lisäksi isosisko ja -veli. Sekä tietysti isovanhemmat, sedät, tädit, serkut ja tulevat kummit sekä kaikki muut tuttumme! Meidän ihana, suuri tukiverkostomme.
   Tyttö on ruvennut nyt viikossa olemaan hyvin itkuinen iltaisin enemmän mutta päivisinkin kyllä. Epäilen sen olevan vatsakipua.. Johon toivon löytyvän apua pian! Kamalaa katsoa, kun toinen kärsii niin kovasti.
Yöt on siis mennyt aikalailla valvoessa ja siinä välissä hyvin huonoa koiranunta nukkuessa. Väsymys on aika valtava, meillä molemmilla. Haastavaa tietysti on myös se, kun K ja K kuitenkin tarvitsevat yhtälailla huomiota ja hoitoa, niin silloin kun tyttö nukkuu, itse ei voikkaan. Tässä kohtaa tulee taas kiitettyä näitä ihania ihmisiä meidän elämässä. K ja K ovat olleet näiden 2 viikon aikana ehkä enemmän hoidossa ja yökylässä kuin viimeisen puolen vuoden aikana.  On meillä toki tästä kyllä todella huono omatunto, mutta mielummin sitä kai antaa lapset hoitoon ja yökylään ihanille ja aktiivisille läheisille, kuin kotona vain kiukuttelisimme toisillemme.  Kasperinhan päiväkotipaikka irtisanottiin silloin kun jäin äitiyslomalle, Kiia tietysti kulkee esikoulussa vielä toukokuunkin. Joten varsinkin Kasperille on tärkeää saada muutakin tekemistä päiviin kun vain hoitaa itkevää pikkusiskoa zombia kovasti muistuttavien vanhempiensa kanssa. Kiitos ihanille läheisille kaikesta avusta <3

Ehkäpä tämä tästä helpottaa, varsinkin jos kyse on vatsavaivoista ja niihin löytyisi syy. 

Viikonloppuna on vappu. Nyt kyllä täytyy olla oikein paska mutsi ja sanoa ettei voisi vähempää kiinnostaa. Ei vain jaksa.. Mä haluaisin vain käpertyä Tomin kainaloon ja nukkua pitkät 12tunnin yöunet. Kerran edes. Sitten voisi kiinnostaa taas muutkin kuin arjen pakolliset jutut. 

Ja ei, en kadu päätöstä kolmannesta lapsesta, vauvastamme. Rakastan häntä, hän on minulle kaikki kaikessa. Mutta onhan tämä myös osa tätä vauva-arkea. Tulee hetkiä kun haluaisi vain nukkua pois jäätävät univelat, joita meillä on kyllä aivan kiitettävästi VAIKKA tyttö on valvottanut ja itkenyt öisin vasta viikon verran. Mutta onhan tuo aika puolet siitä mitä hän on elänyt. 

Hän on täälä!

Ihmeitä täynnä on päivän joka hetki, kun alkoi tyttövauvan elämänretki. Kaikkien mieli suureen iloon suli, perheeseen kun pieni tyttönen tuli.  ♥

Meidän uudessa lastenhuoneessa on uudenlainen tunnelma, kun meidän pienessä kehdossa nukkuu vauva niin ihmeen ihana. Ja kehdon yllä paistaa kuu, kun vanhemmat sen ylle kumartuu. Meidän perhe kasvoi maanantaina 11.04.2016 klo 18.38 pienellä, 48cm pituisella  ja 2865g painoisella prinsessalla. Hän on niin suloinen ja ihana. Kuin siskonsa ja veljensä , mutta kuitenkin ihan itsensä näköinen.  Meidän rakas. Isin ja äidin ihana tytär,  Kiian ja Kasperin suloinen sisko. Perheen kuopus, joka teki tästä nelihenkisestä  viisihenkisen perheen. Juniori, joka teki meidät kaikki niin onnellisiksi!  Rakastan mun perhettä, joka on nyt kokonainen <3 "Oman lapsen, pienen linnun kannoin alla sydämen. Nyt on onni täydellinen,  syliini saan ottaa sen. Tunnen käden, pienen, hennon, Tunnen posken pehmeän. Voisiko olla kauniimpaa kuin alku uuden elämän."  ♥

Pianpianpian!

Tässä on taas päässyt kertymään yli kuukauden tauko postauksien välissä. Mitään suurempaa syytä ei ole ollut, muutakuin ajanpuute, väsymys ja motivaation katoaminen. Nyt kuitenkin ollaan taas täälä näpyttelemässä.
  Tällä hetkellä voidaan vielä hyvin hyvin paksusti. Sisaruksiensa tapaan tämä pikkuinen ei siis syntynyt ennen laskettua päivää, ainakaan selvästi. Laskettuaika onkin jo muutaman päivän päästä, sunnuntaina 3.4! eli todella todella pian <3  Hurjan jännittävää, pikkuinen voi päättää poistua yksiöstään ihan milloin vain!

Oloni on aika ristiriitainen tällä hetkellä. Toisaalta on ihanaa (tottakai on) kun saadaan pikkuisemme pian syliimme ja tästä kaikesta tulee todentuntuisempaa.  Mutta toisaalta, en haluaisi vielä luopua tästä pallomahasta, tämä kun todennäköisesti nyt on se viimeinen raskauteni. Mutta onhan tämä maha nyt jo ihan kaikessa tiellä, selkäkivuista puhumattakaan. Mutta on se niin ihana. <3 ja plääplääplää!

Eteisessä jo odottelee tarvikkeet sairaalaan lähtöä varten. Myös vaatteet ja muut tarvittavat vauvan kotiutumista ajatellen, on jo valmiina. Niille onkin jo pian käyttöä <3

Eniten jännittää synnytystä ajatellen se, jos synnytys alkaa yöllä, kuinka saadaan K ja K hoitoon mahdollisimman nopeasti.  Kasperinkin synnytys oli jo aika nopea ja helppo, niin jännittää onko tämä kolmas sitten vielä nopeampi! Vaikka tokihan jokainen raskaus ja synnytys voi ja onkin erilaisia. 

Mä olen pian 3 pienen lapsen äiti. Tai olenkin jo, mutta koska kolmas asuu vielä mahassani,

ei tämä ole vielä täysin todentuntuista mulle,  Mua jännittää ja hyvällä tavalla pelottaa, mutta oon niin onnellinen kuin ihminen voi olla. <3

Ensi kerralla kun kirjoittelen, mulla taitaapi olla pikkuinen sylissä. Uskomatonta! ♥

Itkettää kun ajattelen kuinka pian hän voi olla täälä! 

♥ you are always in my mind, my dear baby princess ♥

kaikki kuvat weheart.com

Kuulumisia!

  Huhhuh, mikä helmikuu meillä on ollut.  Ollaan oltu parisen viikkoa jo kovassa influenssassa koko perhe. On verottanut voimia ihan valtavasti olla itse korkeassa kuumeessa ja todella tukossa, samalla hoivaten kolmea muuta sairastelijaa. Korkein kuume on ollut Kiialla, jonka kanssa lähdettiin ihan päivystykseen 40 asteen kuumeen takia. Molemmilla muksuilla on todella kurkkua repivä yskä, johon ei auttavaa lääkettä tunnu löytyvän.  Vaikka yleensä olen todella tarkka mitä ja kuinka lapsilla juotan ja syötän, niin nyt olen ihan hyvällä omalla tunnolla lapsille juottanut mehua. Heille kun ei tunnu vesi ja maito maistuvan, ja mielestäni tärkeintä tässä kohtaa on että jotain nestettä saa alas!
    Kovasti sairas on myös Tomi, jolla tuntuu olevan kyllä lähinnä se paljon puhuttu miesflunssa. Hän vaikuttaa olevan selvästi minua paremmassa voinnissa, mutta silti makaa sängynpohjalla aina kun vain voi. :D Kaiken tämän lisäksi itsellä on ruvennut supistelemaan, mikä on tietysti tuonut osansa tähän hullunmyllyyn! Neuvolassa neuvottiin lepäämään ja ottamaan niin rauhallisesti kuin vain voi, jotta tuo murunen pysyisi masussa vielä tovin. On siis ehkä osaksi jopa "hyvä" että lapsetkin on kipeinä, hekin siis suopuvat rauhalliseen oleskeluun ja sisätiloissa pysymiseen. Netflix on ollut lähiaikoina kovassa käytössä, montakohan kertaa Frozen- elokuvakin on jo katsottu?

Raskausviikkoja on tänään 33+0. Vielä siis masussa tuon pienen pitäisi jaksaa 7 viikkoa. Kuten sanoin, supistuksia on jo ollut, mutta kuulemma suurempaa huolta vielä ei ole. Levolla ja rauhallisella olemisella supistukset on mahdollista saada loppumaan. Kova tautikin voi supistukset ehkä aiheuttaa, eli jospa ne loppuvat kun paranen. Itselleni otin tavoitteeksi pyrkiä pitämään pieni mahassa vielä 4 viikkoa. Viikkoja olisi silloin 37 ja hänen olisi turvallista jo syntyäkin.  Tuo 4 viikkoa kirjoitettuna tuntuu todella lyhyeltä ajalta, varsinkin kun miettii että takana kuitenkin on jo 33 viikkoa. Kuitenkin 4 viikkoa on kuukausi, ja kuukausi taas kuulostaa hurjan pitkältä ajalta. Me ei maltettaisi millään odottaa, mutta olisi kyllä parempi kuin hyvä jos oltaisiin kaikki jo täysin terveitä kun pikkuinen päättää syntyä! 

Nyt takaisin sohvan nurkkaan, muksut kainaloon ja netflix päälle! 

Hyvää ystävänpäivää jokaiselle ! ♥

30+5

 Raskausviikkoja takana yli 30viikkoa, edessä siis alle 10viikkoa! Mihin tää aika katoaa?
Mä oon niin onnellinen, tai siis me ollaan. Outoa, miten ennen oltiin niin varmoja siitä ettei hankita kolmatta lasta. Heti kun pamahdin paksuksi, olinkin varma kuinka haluan juuri tätä. Tulla äidiksi kolmatta kertaa. Saada vielä kokea kaikki ne vauva-arjen ihanuudet. Ja ne vähemmän ihanatkin hetket. Sen kaiken, mitä vauva tullessaan tuo. <3

   Tälle illalle on vielä niin paljon tehtävää, joten taidankin jättää tämän kirjoittelun tähän..  Vielä lopuksi kuitenkin yksi pieni uutinen.... <3

☺♥

I'm bored

Mikä nyt vaivaa?
: Ei mikään erikoisempi, tylsyys ehkä 

Nimeä asia jonka haluat?
: meinasin ensin vastata haluavani jo pienen syntyvän eli toisinsanoen olevan jo huhtikuu, mutta ehkä pikkuisen on hyvä vielä olla tovi mahassa. Haluan siis vaikka lottovoiton!

Onko sinulla siskoa?
: kyllä, 2 kpl

Onko kukaan koskaan sanonut sinulle että puhut nopeasti?
: on, jos innostun liikaa niin puhun liian nopeaa

Nukuitko viime yön yksin?
: en

Onko huoneessasi jotain mikä muistuttaa menneestä?
: on <3

Onko olemassa joku jota ilman eläminen olisi vaikeaa?
: on, tietysti. Perhe, ystävät ja sukulaiset <3

Oletko koskaan pudottanut puhelinta?
: kyllä

Haluaisitko kielilävistyksen?
: en 

Oletko koskaan katsonut Täydellisiä Naisia?
: kyllä

Millainen päiväsi on ollut?
: aivan hyvä, ihan normaali sunnuntai :)

Mitä kuuntelet nyt?
: en mitään

Oletko yksin?
: periaatteessa joo, kun lapset nukkuu ja Tomi on kaverillaan. Tietysti tuo yksi on tuola masussa vielä hereillä <3

Tykkäätkö nukahtaa sateen ropinaan?
: joo

Luotatko kaikkiin ihmisiin?
: ei KAIKKIIN voi luottaa. Perheeseen ja ystäviin kyllä!

Kun täytät tätä, sanotko ääneen vastaamasi asiat?
: en

Onko helppoa teeskennellä kaiken olevan hyvin?
: se on kyllä helppoa, mutta ei kannattavaa. Itse valitettavasti joskus teeskentelen niin

Millainen on mielialasi tällä hetkellä?
: aivan ok

Oletko nukkunut ikinä televisio päällä?
: joo

Ajatteletko olevasi hyvä ihminen?
: pyrin aina siihen että olisin hyvä, ja yleensä olenkin 

Jos mies itkee, tekeekö se hänestä heikon ihmisen?
: ei todellakaan, se tekee miehestä rohkean, koska tunteiden näyttäminen on rohkeaa! En edes tajua miten miehen itkeminen olisi yhtää "heikompaa" kuin naisen

Mitä ruokaa söisit nyt, jos saisit mitä tahansa?
: hmmmm tortilloja

Minne haluaisit matkustaa, jos saisit valita?
: amerikkaan!

Mitä aiot tehdä seuraavaksi?
: käydä suihkussa ja mennä nukkumaan

Haluaisitko riipaista kovat kännit?
: En

Söisitkö koko loppuelämäsi ruokaa, mitä viimeisimpänä söit?
: En söisi ruisleipää koko loppuelämääni!

Koska viimeksi näit sisarustasi/sisaruksiasi?
: Viikko sitten

Milloin näit viimeksi äitiäsi?
: Keskiviikkona

Kävitkö rippikoulun?
: Kyllä

Onko aina niin järkevää kuunnella sitä järjen ääntä?
: Ei

Pelkäätkö ketään tuntemaasi ihmistä?
: En

Onko kukaan koskaan sanonut, että olet outo/hölmö?
: On varmaan

Tuntuuko sinusta koskaan, että elämäsi on aina samaa kaavaa?
: Välillä, mutta ehkä se on just siksi ihana elämä <3

Onko seurustelukumppanin hiuksien värillä merkitystä?
: Ei

Kumpi on tärkeämpi, ulkonäkö vai luonne?
: Luonne, ehdottomasti

Mitä teet paraikaa?
: makaan sohvalla ja täytän tätä

Millaiset sukat sinulla on jaloissasi?
: harmaat villasukat

Paljonko kello on tällä hetkellä?
: 22

Monelta heräsit tänään?
: 8

Onko kylmä vai kuuma?
: sopiva

Kuunteletko musiikkia tällä hetkellä?
: en

Jos kuuntelet, niin mikä biisi soi?
: 

Montako tyynyä on sängyssäsi?
: 3

Mikä on ensimmäinen lähelläsi oleva esine?
: puhelin

Montako peiliä on huoneessasi?
: tää talossa yhteensä 3, näin nopeesti laskettuna :D

Onko sinulla lävistyksiä?
: korvakorut

Haluaisitko lävistyksiä?
:  en

Onko sinulla tatuointeja?
: ei vielä!

Aiotko hankkia tatuointeja?
: jokus joo

Katsotko mielelläsi kauhuleffoja?
: seurassa kyllä, en yksin

Osaatko kokata?
: Joo, perusruokia hyvin, vähän erikoisempia sapuskoja harjoittelen 

Onko sängyn allasi tavaraa?
: henkilövaaka ainakin

Onko sinulla sellaista ystävää, jolle voit kertoa kaikki huolesi?
: On, muutama hyvin ja tarkoin valittu <3

Riiteletkö usein ystäviesi kanssa?
: En

Voisitko elää ilman ystäviä?
: Kai mä voisin, mutta olis se kyllä kurjaa ja yksinäistä, en haluaisi!

Oletko onnellinen?
: Olen!

Entä surullinen?
: En

Oletko allerginen jollekkin?
: En

Kiroiletko paljon?
: Joskus joo

Miksi olit viimeksi surullinen?
: Koska riideltiin Tomin kanssa

Miksi teet tätä testiä?
: En kans tiedä, i am bored

Milloin viimeksi nauroit?
: Tänään

Milloin olit viimeksi autossa?
: Eilen

Milloin olet viimeksi opiskellut kunnolla?
: Kunnolla , hah en muista

Viimeisin nähty elokuva?
: Luokkakokous o_o

Haluaisitko nyt halata jotain tiettyä ihmistä?
: Joo, Tomia <3

Kuka nukkui viimeksi vieressäsi?
: Tomi

Kuka puhui kanssasi viimeksi puhelimessa?
: Tomi

Kuka viimeksi halasi sinua?
: Kiia <3

2015

 Se olisi nyt vuosi 2015 jätetty taakse ja lähdetty kohti uusia haasteita ja vuotta 2016!
 Ja nyt onkin loistava aika muistella vuotta 2015 :)

  Meille vuosi 2015 oli todella hyvä, onnellinen ja ikimuistoinen! Tapahtui paljon pieniä ja isoja ihania asoita. mutta päällimmäisinä mielessä on kyllä muutama iso asia, meidän vuoden kohokohdat ♥

Kun mentiin Tomin kanssa kesällä naimisiin <3

Hääjuhlat on aina ihania, mutta yhdetkään juhlat ei pärjää omille hääjuhlille <3 Meidän juhlat onnistui juuri toivotulla tavalla, ehkä jopa paremmin!

Ja kohokohdista yksi iso asia oli raskaaksi tuleminen <3

27viikkoa ja 2 päivää raskautta takana. Pian onkin jo huhtikuu! ♥

Ei mulla muuta, tervetuloa vuosi 2016 ja sen tuomat uudet, ihanat haasteet. Päällimmäisenä mielessä tietysti tuo huhtikuu ja pienen pieni kolmas aarteemme <3