perjantai 18. huhtikuuta 2014

Mikä on totuus?

    Erilaisia blogeja selatessani kiinnitin huomiota asiaan, jota useassakaan blogissa ei näy. Nimittäin elämän se surullinen, ärsyttävä, jopa vituttava puoli, se kun kaikki ei sujukkaa kuin elokuvissa, kun parisuhteessa syntyy riitoja, kun lapsi kiukuttelee ja tuhoaa puoli taloa heittelemällä tavaroita. Kun itseä väsyttää ja vituttaa. Kun haluaisi erota puolisostaan, kun haluaisi päästä hetkeksi muualle, yksin. Kun ei jaksa, ei kertakaikkiaan jaksa! Syyllistynen tähän itsekin..  Blogeissa kerrotaan kuinka oli ihana päivä, kuinka se oma muru on niin ihana ja huomaavainen, oma-aloitteisesti osallistuu kotitöihin ja lastenhoitoon ja on vain niin täydellinen. Missä on ne parisuhteeseen normaalisti kuuluvat riidat, erimielisyydet ja väsymyksissään toista kohtaan osoitetut ehkä ilkeät sanat? Ja ne lapsetkin on niin kullannuppuja, oikeita prinsessoja prinssejä, jotka leikkii nätisti, siskojen tai veljien kanssa riitelemättä? Leikit ja muut touhut siivotaan paikoilleen käskemättä ja mielelläänhän se kullannuppu auttaa kotitöissä jo ihan pienestä. Päiväunetkin nukutaan aina kiltisti, yöunista puhumattakaan. Missä ne lapset on, jotka heittelee leluja, vetää siskoa/veljeä tukasta, huutaa ja karjuu, ei syö, ei nuku. Sellaisia lapsia nimittäin meillä asuu...
 
Aivan kuin meidän Kasperi! Naama menee heti mutrulle jos komennetaan, ja sitte vasta kiukutellaankin! argh.

Jea, meidän Kasper nykyään tykkää heitellä leluja ja miksei muutakin, kiusaa Kiiaa minkä ehtii ( vetää tukasta, ottaa tavaroista kädestä, pökkii jne) ja voin vain olla ylpeä Kiiasta kun hän ei tee kasperille kostoksi samalla tavalla vaan tulee kertomaan aikusille heti. Uskon että tämä kaikki juontaa juurensa päiväkodista. sielä kun olen havainnut yhdellä lapsella olleen samantapaista käytöstä kun Kasperilla nyt, ja tiedän että kiia on oppinut sielä että silti ei saa pökkästä takaisin vaikka toinen pökkiis tms. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan.. Ja voin olla tästä tosi kiitollinen päiväkodin suuntaan (Taas♥), koska tiedettävästi meillä ei ole silmiä selässä ja jos täälä molemmat vuoronperään tökkisivät toisiaan, ei meidän päivistä tulisi kuin yhtä takkuamista!
 Meillä on jäähypenkki käytössä ja hirveästi Kasper onkin sielä lähiaikoina istuskellut.. Lisäksi meillä on lapsille tarravihot, ja hyvästä päivästä saa tarran ja huonosta päivästä lähtee yksi tarra pois. Kasperi taitaa rakastaa varsinkin autoaiheisia tarroja, kun itkuhan siinä tulee kun sellainen otetaan pois. En vain tiedä, ymmärtääkö noin pieni vielä loppujen lopuksi miksi se tarra otettin pois tai miksi sellaisen sai. Kiialla tämä jo toimii, mutta hänellä kun hyvä päivä on lähes aina niin.. :D 

 Mä toivon että tämä on joku "kausi" ja menee ohitse, ja vielä mä onneksi jaksan uskoakin niin! Mutta kuinka kauan meidän pitää vielä jaksaa...

 Ja joopa joo, kuten mainitsin edellisessä postauksessa, että olen väsynyt koulun käyntiin, niin sain lisävirtaa! Varmistui nimittäin että minä todellakin saan lakin päähäni!! I'm happyyyy :)

Tästä taas tuli kirjotusta vähäsen niin ja näin mutta en jaksanut oikein keskittyä :D Hyvää pääsiäistä ihmiset!! :)