Siis aivan oikeasti, mun edellinen postaus on syyskuun lopulta! Lähes puoli vuotta sitten... Enkä enää edes lupaa parantaa tapojani, koska en kuitenkaan sitä tekisi! Oon mä niin saamaton :(
Tässä on tapahtunut kaikenlaista.. :)
Tässä tekstissä http://momandproudofit.blogspot.fi/2012/11/vauvako.html kirjoitin siitä kuinka meille ei tule 3:tta vauvaa ja nyt kun epäilykset herää niin EN ole raskaana! mutta ystäväni Ava odottaa kolmatta lastaan! I H A N A A ! Vappuna LA, en malta odottaa, enää noin kuukausi!!!!♥♥ Avan raskautta sivusta seuranneena ja mahan kasvua ihailleena tietysti on alkanut päässä pyörimään ajatukset "Jos kuitenkin kolmaskin.." " Mikseipä mekin??" "Olishan se ihana..." mutta thanks god, nää ajatukset katoaa aika nopeaa, kiitos Kasper 2v4kk ja hänen uhmansa ja MINÄ ITSE-vaiheensa!♥... Ja joo, minä itse- vaihe on ihan jees, on hienoa kun lapsi haluaa oppia itse tekemään asioita! Mutta Kasper ja hänen minä itse- vaiheensa... Hän hauaa tehdä nekin asiat itse , mitä hän ei pysty tekemään vielä vuosiin itse.. Päiväkodin vasu-lappu piti täyttää, noh siihen olis pitäny Kasperin mielestä hänen piirtää, ei vanhempien kirjoittaa (tämä siitä syystä kun hoksasi että se lappo lähti päiväkodista mukaan..) "Kaspe piiltää kaspe piiltää!!!" ja itkupotkuraivarit päälle.. Siinä nyt yksi esimerkki... Mä oon väsynyt, joten todellakin tämä on kyllä viimeinen uhmaikäinen moniin moniin vuosiin! Voin harkita hankkivani iltatähden 10 vuoden päästä!
Harmittaa kovasti, kun Kasperin uhman, mun opiskeluni ja unettomuuteni (voi kyllä, sekin..) takia tuntuu että Kiia jää taka-alalle vanhempiensa,varsinkin äitinsä huomiosta. Inhottaa, kun on väsynyt, koko päivän takunnut koulun ja Kasperin kanssa ja purkaa kaiken Tomiin ja Kiiaan.. Tomi onneksi aikuisena osaa jo ymmärtää minun kiukkuni, mutta Kiia ei todellakaan osaa eikä voikaan osata! Tämä kiukuttelu näkyy varsinkin siinä, kun Kiia kyselee ( kyselyikä, paras ikä♥) kaikenlaista ja minä tiuskin kiireissäni jotain inhottavaa... Mä tykkään kyselyiästä ihan oikeasti, olisi hienoa vastailla ja kertoa Kiialle asioita, selittää ja auttaa pientä ymmärtämään maailmaa, mutta yleensä sitä vain tiuskii, koska ei jaksa tai ehdi selittää ja vastailla mitä vaikeimpiin kysymyksiin.
Mä haluaisin lopettaa koulun. Mä en jaksa. Mä haluaisin olla se iloinen, energinen ja onnellinen kotiäiti, mitä mä olin ollessani lasten kanssa kotona. Silloin stressas vain lasten asioista, ja perusjutuista kuten rahasta. Nyt stressaan noiden lisäksi koulusta, tenteistä, tehtävistä ja opettajista. Voin kertoa käsi raamatulla että yleensä pyrin tulemaan toimeen kaikkien kanssa ja hyvin siinä olen onnistunutkin. Nyt kuitenkin tuntuu, että toimeentuleminen noiden opettajien kanssa on lähes mahdotonta! Ne sanoo sitä ja tekee toista. Ikinä ei voi luottaa että kaikki menee niinkuin pitää, kiitos näiden opettajien... argh. ilman Tomia ja muita ihania ihmisiä mun ympärillä, mä olisin jo luovuttanut ja loppuunpalanut. Ja kiitoksen ansaitsevat kyllä myös päiväkodin henkilökunta, he kuuntelevat, tukevat ja ymmärtävät niin paljon! Juttelen heidän kanssaan siis tosi paljon ja avoimesti, koska koen sen olevan niin minulle kuin heillekin hyödyksi että tietävät perheen tilanteesta mahdollisimman paljon. Heihin pystyn luottamaan yhtälailla kuin ystäviin ja perheeseen, ja sen lisäksi he ovat lastenhoidon ammattilaisia ja salassapitovelvoallisia. Ja ovathan he niitä ihmisiä, joita näkee 5 päivänä viikossa, eli todennäköisesti enemmän kuin ystäviä.. :) Tietysti kaikki riippuu ihan hoitopaikasta ja hoitajista, mutta meillä ainakin on aivan ihanat ihmiset sielä!♥
Ja niin, ei Tomikaan ole välttynyt minun väsykiukkustressiraivokohtauksista, päinvastoin. Jos rehellisiä ollaan, niin voi kyllä, meidän parisuhde on ollut todellakin koetuksella. Paljon on ollut kuoppia, joihin ollaan kompastuttu, mutta aina ollaan noustu ja jos toinen ei ylös pääse niin toinen on auttanut. If you know.. Meidän yhteinen tie kuitenkin jatkuu enkä mä näe sen loppuvan, toivon että tämä tie on loppumaton! Mä rakastan Tomia enkä ikinä voisi elää ilman häntä.EN IKINÄ. Moni muu mies varmasti olisi jo lähtenyt kävelemään tälläisen naisen luota, mutta Tomi on ja pysyy. Mä en voi kuin ihailla ja rakastaa <3
Ja hei muuten, tädin pienin prinsessa täyttää huhtikuussa 1 vuoden, kääk <3
Hyvää viikonloppua ja pääsiäistä ja vappua ja kesää ja juhannusta, jos en ennemmin tänne taas eksy! ::)
