Tyttö on ruvennut nyt viikossa olemaan hyvin itkuinen iltaisin enemmän mutta päivisinkin kyllä. Epäilen sen olevan vatsakipua.. Johon toivon löytyvän apua pian! Kamalaa katsoa, kun toinen kärsii niin kovasti.
Yöt on siis mennyt aikalailla valvoessa ja siinä välissä hyvin huonoa koiranunta nukkuessa. Väsymys on aika valtava, meillä molemmilla. Haastavaa tietysti on myös se, kun K ja K kuitenkin tarvitsevat yhtälailla huomiota ja hoitoa, niin silloin kun tyttö nukkuu, itse ei voikkaan. Tässä kohtaa tulee taas kiitettyä näitä ihania ihmisiä meidän elämässä. K ja K ovat olleet näiden 2 viikon aikana ehkä enemmän hoidossa ja yökylässä kuin viimeisen puolen vuoden aikana. On meillä toki tästä kyllä todella huono omatunto, mutta mielummin sitä kai antaa lapset hoitoon ja yökylään ihanille ja aktiivisille läheisille, kuin kotona vain kiukuttelisimme toisillemme. Kasperinhan päiväkotipaikka irtisanottiin silloin kun jäin äitiyslomalle, Kiia tietysti kulkee esikoulussa vielä toukokuunkin. Joten varsinkin Kasperille on tärkeää saada muutakin tekemistä päiviin kun vain hoitaa itkevää pikkusiskoa zombia kovasti muistuttavien vanhempiensa kanssa. Kiitos ihanille läheisille kaikesta avusta <3
Ehkäpä tämä tästä helpottaa, varsinkin jos kyse on vatsavaivoista ja niihin löytyisi syy.
Viikonloppuna on vappu. Nyt kyllä täytyy olla oikein paska mutsi ja sanoa ettei voisi vähempää kiinnostaa. Ei vain jaksa.. Mä haluaisin vain käpertyä Tomin kainaloon ja nukkua pitkät 12tunnin yöunet. Kerran edes. Sitten voisi kiinnostaa taas muutkin kuin arjen pakolliset jutut.
Ja ei, en kadu päätöstä kolmannesta lapsesta, vauvastamme. Rakastan häntä, hän on minulle kaikki kaikessa. Mutta onhan tämä myös osa tätä vauva-arkea. Tulee hetkiä kun haluaisi vain nukkua pois jäätävät univelat, joita meillä on kyllä aivan kiitettävästi VAIKKA tyttö on valvottanut ja itkenyt öisin vasta viikon verran. Mutta onhan tuo aika puolet siitä mitä hän on elänyt.
