Häitä, joulua, uutta vuotta

 Ajattelin pikaisesti vähän kertoa mitä meidän elämään kuuluu.  Jos oikein pikaisesti kertoisin, niin voisin sanoa vain että todella hyvää kuuluu, mutta jospa vähän enemmän avaisin.
   Ollaan puuhailtu aika paljon hääjärjestelyjen parissa, mutta kyllä sitä muuhunkin on aikaa löydyttävä ja sitä ollaan sitten väkisin jostain kaivettu. Hääjärjestelyt on hyvällä mallilla, aikataulussa ollaan pysytty ja yritetty olla niiden suhteen rentoja, ylimääräinen stressi kun ei auta mitään. Meillä on ollut todella mahtavat ihmiset vierellä, auttamassa ja tukemassa. Ihmisiä, jotka hoitaa lapsia meidän häsätessä häitten parissa, ihmisiä, jotka auttaa häiden järjestelyissä, ihmisiä, jotka jaksaa päivästä toiseen kuunnella mun hääavautumista. Mummot, vaarit, kaaso, bestman, siskot, veljet, ystävät! Niin ihania ihmisiä! <3
    Häiden suunnittelujen ohella ollaan onneksi pystytty tosiaan vähän rentoutumaan, rauhoittumaan ja viettämään joulua! Meidän joulu oli ihana, rauhallinen ja yksi parhaimmista. En tiedä miksi, ehkä siksi että molemmat lapsista nyt vain ymmärtää joulun täysin ja se tekee siitä niin ihanan. :)
  Joulupukkikin oli selvästi huomannut lasten kiltteyden lahjojen määrästä päätellen. Lapset saivat siis aivan ihania lahjoja! En jaksa niitä nyt ruveta kaikkia yksityiskohtaisesti luettelemaan, mutta leluja, vaatteita, pelejä, rahaa.. :) Itse sain vähän hillitymmin lahjoja, koska sovittiin että aikuisille ei lahjoja ostella. Ihan hyvä juttu, säästyy rahaa ja säästyy aikaa, kun ei tarvi kierrellä hullunlailla kaupoilla.
   Ja jouluruoka, ai että! Yhdessäolon jälkeen joulussa ehdottomasti parasta on se ruoka. Vuoden jokaisena muuna päivänä varmasti suurimmalla osalla ihmisistä pyörii mielessä kalorit, lihominen, dieetit ym. , kuten minullakin. Mutta jouluna mä syön, mä syön niin paljon kuin napa vetää enkä uhraa ajatustakaan sille että saatan lihota. Ja lihoankin kyllä, mutta taas on vuosi aikaa laihtua ja stressata painostaan. Jouluna ei stressata! :)
   On kuitenkin ihanaa, että joulu on ohi ja paluu arkeen alkaa! Arki vain on parasta, kuitenkin. Arki on rutiineja ja rutiinit tuo turvaa. Huomenna on uudenvuoden aatto, joten ihan kokonaan arkeen ei vieläkään päästä, mutta pikkuhiljaa.
    Huomenna lähdetään mökille juhlimaan uutta vuotta., aivan mahtavalla porukalla! Mä odotan innolla ja aikamoisella täpinällä! Siitä tulee vain niin paras ilta pitkään aikaan, oon niin varma siitä. En jaksa edes muistella koska viimeksi olisin ollut juhlimassa saatika odottanut iltaa näin malttamattomana. On se vain niin ihanaa, että on jotain mitä odottaa :) Mä tuun varmasti kertomaan huomisillasta myös täälä blogin puolella, sen verran mahtava ilta se tulee olemaan!

 Hyvää uutta vuotta 2015 kaikille! ♥

OUNOU

   Näihin 3 vuoteen on mahtunut ihan älyttömästi kaikkea, hyvää ja pahaa, iloista ja surullista, hymyä ja kiukkusuita. Päivääkään, yhtäkään hetkeä, en vaihtaisi. Jokainen päivä, jokainen hetki, jokainen juttu, on opettanut jotain. Kaikella on merkityksensä, näin minä uskon. Jopa kuopuksen jäätävä uhmaikä on opettanut ja kasvattanut. (silti thanks god, uhmis on ohitse, huhhuh!)

kuva googlesta

   Mä muistan sen ihanan, koko vuoden odotetuimman ja tärkeimmän päivän, kuin eilisen. Se oli aivan ihana torstaiaamu. Mä muistan vieläkin sen pienen suloisen käärön ja miten ihanalta se tuoksui. Ja miten onnellinen olin ja miten onnellinen Tomi oli. Siihen päivään ei mahtunut yhtään murhetta tai stressiä.  Mä muistan myös sen, kun Kiia tuli ensimmäisen kerran tapaamaan pikkuveljeään. Jännitin sitä hetkeä todella paljon, olihan Kiiakin kovin pieni ja ehkä mahdollisesti mustasukkainen, mutta aivan turhaan. Kiia halusi silitellä ja hoivata veljeään ihan alusta pitäen ja vielä tänä päivänäkin hän auttaa ja viihdyttää veljeään minkä ehtii. Näiden kahden rakkaus toisiaan kohtaan ei kyllä jää keltään näkemättä, se on niin suurta ettei sitä voi peitellä, ja miksi edes tehdä niin? Mun rakkaat.
   AAAAPUA, MITÄÄÄ? MIHIN TÄÄ AIKA MENEE? Mun reaktio kun herään siihen todellisuuteen että perheen kuopus, meidän vauva, täyttää huomenna 3 vuotta. Siis KOLME??!!?!
Eikö meillä ole enää vauvaa? No okei, ei ole ainakaan viimeiseen 2 vuoteen ollutkaan, mutta ehkä silti Kasper perheen juniorina tulee olemaan aina äitin vauva. Joo, ainakin armeijaan asti.
   Millainen meidän kuopus sitten on? Ihana, rakas, täydellinen. Niinkuin jokainen lapsi omalle äidilleen ja isälleen. Kasper on luonteeltaan hyvin tempperamenttinen, vilkas pikkujätkä, jolla riittää vauhtia ja energiaa välillä vähän liiaksi asti. Suloinen hymyhuuli, joka jaksaa piristää muitakin iloisuudellaan. Papupata, joka omaa sellaisetkin sosiaaliset taidot, ettei tämän miehen jutuista jää tuntemattomatkaan paitsi. On kohtelias ja muutenkin osaa hyvät käytöstavat, ei voi olla kuin äiti ja isä ylpeä pojastaan. Niin paljon ja vauhdilla kasvanut ja kehittynyt ettei perässä pysy. Mä en edes täysin pysty ymmärtämään että vielä keväällä, siis KEVÄÄLLÄ, tuo pikkuinen kultakimpale, oli tuhmauhmaikäinen miehenalku, jonka kanssa piti takuta lähes joka päivä, ihan kaikista jutuista. Vielä tuolloin teki mieli vajota pohjamutiin, koska pelkäsin että tuo uhmailu ja muu johtuu meidän tavasta kasvattaa ja olla vanhempia. Että oltiin epäonnistuneita luusereita, jotka ei pärjää omalle parivuotiaalle lapselleenkaan. Kyllä  sitä sisimmässään tiesi, että se on sitä kuuluisaa uhmaikää, mutta kun Kiian uhma oli helpompi, lyhyempi, siedettävämpi. Kyllä se sitten sitä uhmaikää oli, tosin raskasta ja väsyttävää sellaista. Kesän jälkeen helpotti huomattavasti, ja Kasperin oikea luonne puski esiin. Nyt hän onkin erittäin hurmaava höpönassu, joten aivan sydämeen sattuu ajatella miten paljon vielä keväällä tuli tuota hurmuria komennettua ja ehkä sitä ääntäkin korotettua. Mutta se oli ja meni,eikä tuo lapsi traumatisoituneelta vaikuta.. Ei me oltaisi näin vahvoja ja itsestämme varmoja vanhempia, jos keväistä uhmaa ei oltaisi koettu. Nih!
    Ei enää muuta kuin HYVÄÄ ISÄNPÄIVÄN ILLANJATKOA ISÄT! 
 Ja AIVAN SUPERIHANAA SYNTYMÄPÄIVÄÄ HUOMISELLE OMA RAKAS KASPER ONNI EEMELI 3 VUOTTA!! ♥
  
 

Kesäloma ja mitä vielä!

 Kello 16 meillä alkaa koko perheen loma. Tomilla siis viimeinen työpäivä menossa... :) ihanaa!
 Huomenna Avan ja Jonten prinsessan ristiäiset, minkä jälkeen lähdetään mökille :) Mikä mahtaa nimeksi tulla, ei hajuakaan! On se niin suloinen lapsi, ei voi muuta sanoa! ♥
    Mökillä aiotaan olla lauantaista maanantaihin, ainakin! Se, ollaanko pitempään, riippuu tuleeko mökille tiistaina vuokralaisia :p Salaa mielessäni toivon että ei.. Rakastan nimittäin mökkielämää <3 Sitä, ettei sielä ole mitään hienouksia, ei edes vessaa saatika normaalia suihkua. Tv ei löydä kanavia ja netti ei toimi, joten on "pakko" kuluttaa aika toisella tavalla, ilman elektroniikkaa! Se on ihanaa, kuitenkin internet on liian paljon kaikessa mukana.. :/ Mitään ei nykyään pysty tekemään ilman nettiä.. Se on perseestä... Ja se että kaikki on nykyään tehty tosi hankalaksi jos ei satu omistamaan markkinoiden uusinta älypuhelinta, kaikkine turhine ominaisuuksineen. Mulla on kyllä älypuhelin, mutta ei uusimmasta päästä eikä siinäkään mitään hienouksia oo tullu play-kaupasta ladattua.. Ja mä vihaan sitä vehjettä! Nokian aataminaikaset puhelimet (3510 jne ) oli niin parhaita! Ikinä ei tarvinnu pelätä et se ei toimikkaa, tilttaa jne. Ja se akku.. Tarvi ladata akku kerran viikossa jos silloinkaan !! Älypuhelimessa akku kestää vuorokauden, jos sitäkää.. Aina saa olla laturin päässä..Ärsyttävää.. Ainoa mikä älypuhelimessa on kätevää on se, että pääsee verkkopankkiin, koska välillä kaupassa iskee paniikki et olikohan sielä tilillä rahaa vai onko ne toisella tilillä, ja sitten voikin tarkistaa sillä puhelimella:P
    Mut joo tosiaan, mökille lähdetään huomenna, toivottavasti on nätti ilma :) Muita kesäloma suunnitelmia ei ole vielä. Haluaisin ainakin kylpylään, huvipuistoon, puuhamaahan, jukuparkkiin, korkeasaareen.. Ainoa jo sovittu on muumimaailma. <3 Lähdetään sinne minä, kiia ja kasper sekä ava, jiri, neela ja vauva joka saa nimen huomenaaa!<3 :)  Sitä innolla odotan :)

 Ei mulla muuuta, tälläinen sekasikiötekstipostaus synty taas. Halusin vain kirjoittaa jotain ja oikee mitään asiaa ei ollut.. Myöhemmin taas hääjuttuja!

Summer is here!

Kesä on paras vuodenaika. siitä ei pääse yli ei ympäri. Kesällä sitä tuntee olonsa paljon onnellsemmaksi, vaikkei mikään olis elämässä muuten muuttunutkaan. Tai no ,onhan mulla moniakin ilon aiheita! Minusta tulee vaimo vuoden päästä, kesällä 2015. Uskomatonta. Ihanaa. Sanat ei riitä kuvaamaan tätä tunnetta.
  Yritetään olla rentoja hääjärjestelyjen suhteen, mutta noh, ei se oikeen onnistu minulta. Välillä ajattelee että tässähän on vielä 1 vuosi aikaa itse juhlaan, mutta sitten taas tässä on ENÄÄ 1 vuosi häihin, ja moni asia pitää olla hoidettuna väh. 6kk ennen itse juhlaa. Eli tässä olis sitten n. ½ vuotta aikaa järjestää! Stressaa siis kyllä. :D Onneks on maailman ihanimmat ihmiset auttamassa. ♥
   

Oon vähän ihastellut jo häämekkoja. Malttamaton...:D

Tälläinen olisi aika bling bling . Mutta onko se hyvä vai huono juttu, en osaa sanoa. Tämän mallinen kuitenkin voisi olla aika MUN JUTTU. Olkaimeton, ihonmyötäinen mutta takapuolen kohdilta levenevä!

Tämä mekko on omaan makuun ihan liian tylsä ja normaali, mutta tämän väri, puhdas valkoinen tässä on se MUN JUTTU, se mihin ihastuin. 

Mitäs meille muuten? No ei oikeastaan mitään erikoista. Yritetty vain nauttia kesästä ja keskittyä häiden lisäksi myös siihen ihan normaaliin arkeen. Tomi on heinäkuulla lomalla, joten aiotaan silloin tehdä vaikka ja mitä, kaikkea mitä kesällä halutaan ja voidaankaan tehdä! Itsehän en täksi kesäksi saanut töitä kuin vain 3 viikon ajaksi, mutta kai sekin on parempi kuin ei mitään. Viikko takana ja vielä  2 viikkoa jäljellä, juhannuksena alkaa mun ja lasten loma. Siitä puheenollen, 

Mitäs ihmiset tekevät juhannuksena? Onko hyviä ehdotuksia mihin kannattaa lähteä jos aikoo olla koko juhannuksen selvinpäin ja lasten kanssa? Haluttaisiin tehdä yhdessä jotain, mutta ei kuitenkaan kotona tms, jotain erilaista kivaa meille ja lapsille! 

Nyt lopettelen, pakko mennä hoitamaan kotityöt pois alta. :)

Klara vappen!

  Minulla on takana ELÄMÄNI IHANIN vappu!  Oltiin vähän juhlimassa kavereiden kanssa, mutta pelkästään se ei tehnyt vapusta ihaninta. Enkä tarkoita että vappu kotona lasten kanssa olisi ollut kauheaa, päinvastoin :) Eilen illalla tapahtui jotain niin sanoinkuvaamattoman ihanaa että hypin seinille kohta pelkästä onnesta. Tämän onnenvyöryn aiheuttaja on kukas muukaan kuin oma rakas mieheni. TOMI ♥ Sanat, mitä hän sanoi. Ne, jotka hän sanoi kaikkien kuullen. Se, että hän polvistui eteeni. KYLLÄ, sain vihdoinkin KOSINNAN ! Tomin sanoja en muista, yllätyin ja itkin niin paljon että en pysty muistamaan :D  Tuli niin rakastettu ja onnellinen fiilis!

weheartit.com

  Niin ja siis, vaikka olemmekin kihloissa jo, ei Tomi ole koskaan ennemmin kosinut. Kihlautuminen silloin oli yhteinen päätös ja se oli vain sellainen "mennään kihloihin " "ok" - epäromanttinen keskustelu.  Nyt Tomi oli nähnyt kosinnassaan vaivaa ja aikaa, eikä romanttisuutta siitä puuttunut. Hän oli myös jo suunnitellut häitämme, mikä oli minulle posiitivinen yllätys. Luulin aina että Tomi ei ole kiinnostunut mistään häätouhuista, saatika niitä salaa suunnittelisi.

weheartit.com

                                Minusta siis tulee VAIMO  jo kesällä 2015.  I'm so happy! <3

weheartit.com

Mikä on totuus?

    Erilaisia blogeja selatessani kiinnitin huomiota asiaan, jota useassakaan blogissa ei näy. Nimittäin elämän se surullinen, ärsyttävä, jopa vituttava puoli, se kun kaikki ei sujukkaa kuin elokuvissa, kun parisuhteessa syntyy riitoja, kun lapsi kiukuttelee ja tuhoaa puoli taloa heittelemällä tavaroita. Kun itseä väsyttää ja vituttaa. Kun haluaisi erota puolisostaan, kun haluaisi päästä hetkeksi muualle, yksin. Kun ei jaksa, ei kertakaikkiaan jaksa! Syyllistynen tähän itsekin..  Blogeissa kerrotaan kuinka oli ihana päivä, kuinka se oma muru on niin ihana ja huomaavainen, oma-aloitteisesti osallistuu kotitöihin ja lastenhoitoon ja on vain niin täydellinen. Missä on ne parisuhteeseen normaalisti kuuluvat riidat, erimielisyydet ja väsymyksissään toista kohtaan osoitetut ehkä ilkeät sanat? Ja ne lapsetkin on niin kullannuppuja, oikeita prinsessoja prinssejä, jotka leikkii nätisti, siskojen tai veljien kanssa riitelemättä? Leikit ja muut touhut siivotaan paikoilleen käskemättä ja mielelläänhän se kullannuppu auttaa kotitöissä jo ihan pienestä. Päiväunetkin nukutaan aina kiltisti, yöunista puhumattakaan. Missä ne lapset on, jotka heittelee leluja, vetää siskoa/veljeä tukasta, huutaa ja karjuu, ei syö, ei nuku. Sellaisia lapsia nimittäin meillä asuu...

 

Aivan kuin meidän Kasperi! Naama menee heti mutrulle jos komennetaan, ja sitte vasta kiukutellaankin! argh.

Jea, meidän Kasper nykyään tykkää heitellä leluja ja miksei muutakin, kiusaa Kiiaa minkä ehtii ( vetää tukasta, ottaa tavaroista kädestä, pökkii jne) ja voin vain olla ylpeä Kiiasta kun hän ei tee kasperille kostoksi samalla tavalla vaan tulee kertomaan aikusille heti. Uskon että tämä kaikki juontaa juurensa päiväkodista. sielä kun olen havainnut yhdellä lapsella olleen samantapaista käytöstä kun Kasperilla nyt, ja tiedän että kiia on oppinut sielä että silti ei saa pökkästä takaisin vaikka toinen pökkiis tms. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan.. Ja voin olla tästä tosi kiitollinen päiväkodin suuntaan (Taas♥), koska tiedettävästi meillä ei ole silmiä selässä ja jos täälä molemmat vuoronperään tökkisivät toisiaan, ei meidän päivistä tulisi kuin yhtä takkuamista!

 Meillä on jäähypenkki käytössä ja hirveästi Kasper onkin sielä lähiaikoina istuskellut.. Lisäksi meillä on lapsille tarravihot, ja hyvästä päivästä saa tarran ja huonosta päivästä lähtee yksi tarra pois. Kasperi taitaa rakastaa varsinkin autoaiheisia tarroja, kun itkuhan siinä tulee kun sellainen otetaan pois. En vain tiedä, ymmärtääkö noin pieni vielä loppujen lopuksi miksi se tarra otettin pois tai miksi sellaisen sai. Kiialla tämä jo toimii, mutta hänellä kun hyvä päivä on lähes aina niin.. :D 

 Mä toivon että tämä on joku "kausi" ja menee ohitse, ja vielä mä onneksi jaksan uskoakin niin! Mutta kuinka kauan meidän pitää vielä jaksaa...

 Ja joopa joo, kuten mainitsin edellisessä postauksessa, että olen väsynyt koulun käyntiin, niin sain lisävirtaa! Varmistui nimittäin että minä todellakin saan lakin päähäni!! I'm happyyyy :)

Tästä taas tuli kirjotusta vähäsen niin ja näin mutta en jaksanut oikein keskittyä :D Hyvää pääsiäistä ihmiset!! :)

Lupaan olla sun

 Siis aivan oikeasti, mun edellinen postaus on syyskuun lopulta! Lähes puoli vuotta sitten... Enkä enää edes lupaa parantaa tapojani, koska en kuitenkaan sitä tekisi! Oon mä niin saamaton :(
   Tässä on tapahtunut kaikenlaista.. :)
   Tässä tekstissä   http://momandproudofit.blogspot.fi/2012/11/vauvako.html  kirjoitin siitä kuinka meille ei tule 3:tta vauvaa ja nyt kun epäilykset herää niin EN ole raskaana! mutta ystäväni Ava odottaa kolmatta lastaan! I H A N A A ! Vappuna LA, en malta odottaa, enää noin kuukausi!!!!♥♥ Avan raskautta sivusta seuranneena ja mahan kasvua ihailleena tietysti on alkanut päässä pyörimään ajatukset "Jos kuitenkin kolmaskin.." " Mikseipä mekin??" "Olishan se ihana..." mutta thanks god, nää ajatukset katoaa aika nopeaa, kiitos Kasper 2v4kk ja hänen uhmansa ja MINÄ ITSE-vaiheensa!♥... Ja joo, minä itse- vaihe on ihan jees, on hienoa kun lapsi haluaa oppia itse tekemään asioita! Mutta Kasper ja  hänen minä itse- vaiheensa... Hän hauaa tehdä nekin asiat itse , mitä hän ei pysty tekemään vielä vuosiin itse.. Päiväkodin vasu-lappu piti täyttää, noh siihen olis pitäny Kasperin mielestä hänen piirtää, ei vanhempien kirjoittaa (tämä siitä syystä kun hoksasi että se lappo lähti päiväkodista mukaan..) "Kaspe piiltää kaspe piiltää!!!" ja itkupotkuraivarit päälle.. Siinä nyt yksi esimerkki... Mä oon väsynyt, joten todellakin tämä on kyllä viimeinen uhmaikäinen moniin moniin vuosiin! Voin harkita hankkivani iltatähden 10 vuoden päästä!
 Harmittaa kovasti, kun Kasperin uhman, mun opiskeluni ja unettomuuteni (voi kyllä, sekin..)  takia tuntuu että Kiia jää taka-alalle vanhempiensa,varsinkin äitinsä huomiosta. Inhottaa, kun on väsynyt, koko päivän takunnut koulun ja Kasperin kanssa ja purkaa kaiken Tomiin ja Kiiaan.. Tomi onneksi aikuisena osaa jo ymmärtää minun kiukkuni, mutta Kiia ei todellakaan osaa eikä voikaan osata! Tämä kiukuttelu näkyy varsinkin siinä, kun Kiia kyselee ( kyselyikä, paras ikä♥) kaikenlaista ja minä tiuskin kiireissäni jotain inhottavaa... Mä tykkään kyselyiästä ihan oikeasti, olisi hienoa vastailla ja kertoa Kiialle asioita, selittää ja auttaa pientä ymmärtämään maailmaa, mutta yleensä sitä vain tiuskii, koska ei jaksa tai ehdi selittää ja vastailla mitä vaikeimpiin kysymyksiin.
   Mä haluaisin lopettaa koulun. Mä en jaksa. Mä haluaisin olla se iloinen, energinen ja onnellinen kotiäiti, mitä mä olin ollessani lasten kanssa kotona. Silloin stressas vain lasten asioista, ja perusjutuista kuten rahasta. Nyt stressaan noiden lisäksi koulusta, tenteistä, tehtävistä ja opettajista. Voin kertoa käsi raamatulla että yleensä pyrin tulemaan toimeen kaikkien kanssa ja hyvin siinä olen onnistunutkin. Nyt kuitenkin tuntuu, että toimeentuleminen noiden opettajien kanssa on lähes mahdotonta! Ne sanoo sitä ja tekee toista. Ikinä ei voi luottaa että kaikki menee niinkuin pitää, kiitos näiden opettajien... argh.  ilman Tomia ja muita ihania ihmisiä mun ympärillä, mä olisin jo luovuttanut ja loppuunpalanut. Ja kiitoksen ansaitsevat kyllä myös päiväkodin henkilökunta, he kuuntelevat, tukevat ja ymmärtävät niin paljon! Juttelen heidän kanssaan siis tosi paljon ja avoimesti, koska koen sen olevan niin minulle kuin heillekin hyödyksi että tietävät perheen tilanteesta mahdollisimman paljon. Heihin pystyn luottamaan yhtälailla kuin ystäviin ja perheeseen, ja sen lisäksi he ovat lastenhoidon ammattilaisia ja salassapitovelvoallisia. Ja ovathan he niitä ihmisiä, joita näkee 5 päivänä viikossa, eli todennäköisesti enemmän kuin ystäviä.. :) Tietysti kaikki riippuu ihan hoitopaikasta ja hoitajista, mutta meillä ainakin on aivan ihanat ihmiset sielä!♥
  Ja niin, ei Tomikaan ole välttynyt minun väsykiukkustressiraivokohtauksista, päinvastoin. Jos rehellisiä ollaan, niin voi kyllä, meidän parisuhde on ollut todellakin koetuksella. Paljon on ollut kuoppia, joihin ollaan kompastuttu, mutta aina ollaan noustu ja jos toinen ei ylös pääse niin toinen on auttanut. If you know..  Meidän yhteinen tie kuitenkin jatkuu enkä mä näe sen loppuvan, toivon että tämä tie on loppumaton! Mä rakastan Tomia enkä ikinä voisi elää ilman häntä.EN IKINÄ. Moni muu mies varmasti olisi jo lähtenyt kävelemään tälläisen naisen luota, mutta Tomi on ja pysyy. Mä en voi kuin ihailla ja rakastaa <3
 
  Ja hei muuten, tädin pienin prinsessa täyttää huhtikuussa 1 vuoden, kääk <3

Hyvää viikonloppua ja pääsiäistä ja vappua ja kesää ja juhannusta, jos en ennemmin tänne taas eksy! ::)