Meidän kuopus tulee ensi viikon lauantaina jo 2kk ikään! Samaisena viikonloppuna hän saa myös nimen. Mihin tää aika on mennyt? No okei, enimmäkseen valvomiseen ja vain arjesta selviytymiseen. Blogikin on elänyt pitkään taas hiljaiseloa, mutta enää en jaksa edes tuntea huonoa omaatuntoa siitä. Kyllä, meidän aika tämän kuopuksen kanssa ei ole ollut helppoa. Itkeminen, josta viimeksi mainitsin, on vain jatkunut ja jatkunut. Kyseessä ei ollut vatsakipuilu, vaan koliikki. Illat ja yöt on pahimpia. Jos vauva ei itke, itkee Kiia tai/ja Kasper. Jos ei kukaan heistä, niin sitten minä. Tuntuu että meidän kodissa kuullaan nykyään enemmän itkua ja huutoa , kuin naurua ja iloa. Ei sen kuuluisi olla niin..
Viikonpäästä tosiaan olisi ristiäiset. Juhlista tulee pienemmät kuin Kiian tai Kasperin juhlista aikoinaan. Mutta en aio syyllistää itseäni siitäkään. Nyt mennään ehkä sieltä mistä aita on matalin tai sitä ei ole, jotta voidaan myöhemmin taas panostaa kaikkeen suuremmin. Ei vain haluta aiheuttaa itsellemme lisää stressiä ja palaa loppuun. Koska rehellisesti, sekään ei ole ollut kaukana.
Vaikka nyt onkin vaikeaa, mä tiedän että me selvitään ja noustaan täältä!
Yritän tulla taas pian kirjoittelemaan. HUOM. Yritän. Mitään en lupaa, ja en tule jos en halua/ jaksa. Tämänkin kirjoittaminen on vaikeaa, ja siksi jääkin lyhyeksi ja ilman kuvia. Mulla on niiiin valtava väsy päällä kokoajan (yövalvominen ) etten enää edes pysty nukkumaan. Oravanpyörä, josta haluan päästä eroon! Olemme menossa ensi viikolla taas neuvolaan ja lääkäriin, jospa sieltä apua saataisiin. Täytyy tähän loppuun vielä todeta, että mä olen todellakin ennen aliarvioinut koliikin ja miten raskasta se on koko perheelle. En aliarvoi todellakaan enää, älkää tekään.
Hyvää kesää joka tapauksessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti