perjantai 12. elokuuta 2016

Proud mom

    Tänään ollaan juostu kaupungilla ostoksilla. Eikä millävain ostoksilla,vaan koulutarvikeostoksilla!
   Siis, meidän pieni esikoinen aloittaa ensi viikolla ekan luokan. Apua miten kreisiä!!
      Hassua, juurihan Kiia syntyi tai oppi kävelemään. Muistan kuinka ajattelin kun Kiia täytti 2 vuotta, että kuinka aika juoksee ja kohta tää tyttö meneekin jo kouluun. Silloin sitä kuitenkin nauroi perään että ei nyt sentään, onhan koulun alkuun vielä 5 vuotta. Ja tässä sitä ollaan, 5 vuotta myöhemmin itkemässä kuinka meidän pieni tyttö on jo muka niin iso.
    Oon aina ihmetellyt, miten kaikki vanhemmat, varsinkin äidit, pitävät lastensa koulunalkua jotenki maatamullistavana asiana. Ihan yhtälaillahan se lapsi on sinne hoitoonkin viety ja jätetty ilman vanhemman valvovaa silmää.  Mutta ei, tää ei ole yhtään samanlaista. Tää on ns. uuden sivun kääntäminen elämässä. Lapsi, joka on ollut niin pieni, kasvaa yhden kesän jälkeen niin isoksi ja omatoimiseksi.  Ei tämä äidin näkökulmasta surullista ole, mutta haikeaa, hyvin haikeaa!
  Tämä Kiian koulun aloitus sai miettimään sitä päivää ja hetkeä kun Kiia syntyi. Pieni, heiveröinen ja suloinen tyttö, tuore äiti ja isä. Se fiilis oli silloin jotain sanoinkuvaamatonta. Sen tunteen tietää vain ne jotka ovat saaneet sen kokea, tulla vanhemmiksi. Silloin oltiin nuoria, teinivanhempia. Moni epäili meitä, uskoen että vanhemmuus käy liian raskaaksi ja ajaa meidät eroon. Niin ei käynyt, vaan nyt ollaan tässä. Pian tulee täyteen 10 vuotta yhdessäoloa, 1 vuosi naimisissa ja 3 ihanaa lasta. Me ollaan menty elämässä paljon eteenpäin, onnellisempi en voisi olla. Oon kai sanonut tuon saman lauseen täällä jo kymmeniä kertoja, mutta mielelläni sitä huutelen. Viimein kaikki on hyvin , elämä kukoistaa. Vaikeuksia on ollut ja tulee varmasti olemaan vieläkin, mutta koska mulla on maailman ihanimmat ihmiset vierellä niin niistä on selvitty ja tullaan selviämään. Nyt mä haluan vain kertoa koko maailmalle, kuinka onnellisia ollaan. Ja kuinka ylpeä mä oon meidän lapsista. Meidän tulevasta, reippaasta ja iloisesta koululaisesta. Joka muuten tälläkin hetkellä tuossa höpöttää innoissaan koulusta ja kuinka jännittävää ja hauskaa ja kivaa jajajaa.... Voi meidän pientä isoa rakasta <3

   Me ruvetaan nyt viikonlopun kunniaksi paistamaan lettuja ja varmaan sadannen kerran tutkimaan koulutarvikkeita. Hyvää viikonloppua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti