Jos hyvin käy, niin tää on viimeinen päivä kotona! Huomenna kouluun! Toki on hyvin mahdollista että lapsista jompikumpi sairastuu.. Onko teidän mielestä viisaampaa että opiskeleva äiti jää lasten kanssa kotiin vai työssäkäyvä isä? Haluaisin niiiin kovasti takas kouluun, ettei kyllä huvittais yhtää olla sairastavan lapsen kanssa kotona. Tulisin hulluksi yhdestäki päivästä vielä 4 seinän sisällä. Että jos jompikumpi sairastuu, suostuttelen kyllä Tomin jäämään kotiin. Jään sitäpaitsi ihan liikaa jälkeen koulussa, kun on kuitenki itse tullu sairastettua ja lapset myös nyt ihan järjettömän paljon.
Niin, pian on vappu! Meidän kämppä varmaan hukkuu silloin ilmapalloista, Kiia rakastaa niitä.:)
Mitäs ihmiset meinaa vappuna? Mä meinaan juhlia. SIIS APUA. 2 lapsen äiti, jonka mielessä on juhliminen. Okei, myönnettäköön että tätä juhlimista on nyt ollut normaalia enemmän, mutta lapset ei oo siitä milläänlailla kärsineet, joten mitä väärää tässä on? Kiia ja Kasper rakastaa mummia ja vaaria, ja he vinkuvat sinne lähes päivittäin. Sitten kun mennään, ei niitä saa kotiin lähtemään lainkaan. Samoin mun vanhemmat ( ja myös Tomin) ovat pelkästään iloisia siitä että lapsenlapset ovat heidän elämässään niin läsnä, piristämässä normaalia arkea. Mun isosisko lapsineen asuu kauempana, ja harmitellaankin aina äitin ja isän kanssa kun he eivät tule käymään, he eivät tuo lapsia hoitoon jnejne. Ei siskonlapset ole isovanhempiensa kanssa niin läheisiä kuin Kiia ja Kasper on. JA lapsille tekee hyvää, kun oppivat olemaan vanhemmista erossakin. :) Ei me kuitenkaan olla lapsiamme hylätty eikä juhliminen ole lähtenyt lapasesta. Lapset on aina etusijalla, ja jos he ovat kipeitä, eivät halua mummolaan tm, ei me sitten mennä. Eivät he kuitenkaan ole koskaan mummolasta kieltäytyneet :D
Tää avautuminen johtui vain ja ainoastaan siitä, että jotkut ihmiset ajattelevat, että vanhemmat on koneita, jotka ei tartte omaa aikaa koskaan. Juhliminen on joillekkin se "oma aika " ja tyyli päästää arjesta irti. Joillekkin se on sohvan pohjalla löhöily, elokuvien katselu ja joillaki urheilu.
Oon aikasemminkin sanonut että en oo sellanen ihminen joka jaksaa ja viihtyy sohvan pohjalla koko viikonlopun elokuvia katsellessa. Olin ennen, mutta nyt lasten ilmestyessä elämään, oon tottunut touhuamaan jotain kokoajan, paitsi nukkuessa. Ei sitä sitten yhtäkkiä vain osaa vain olla :)
Urheilu on mulle myös tärkeää, mutta sitä mä pystyn harrastaa arkenaki, lasten kanssa ja ilman lapsia. Tykkään käydä pitkillä lenkeillä ystävän kanssa, ihan arki-iltoina, Tomin ollessa lasten kanssa. Viikonloppuisin taas tulee juostua, ja lenkkeiltyä vähän lyhyempiä matkoja lasten ja Tomin kanssa. :)
Mut se tapa rentoutua, mitä ei voi lasten läsnäollessa tehdä, on juhliminen. Ja todella harvoin ollaan juhlimassa niin että toinen on lasten kanssa kotona.Jos juhlitaan, niin juhlitaan yhdessä!
ps. jos me juhlitaan, ei se aina tarkota automaattisesti sitä että juotais alkoholia. Ilman viinaakin voi olla hauskaa! (monet ajattelee vissiin, että ilman hauskaakin voi olla viinaa)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti