Pray for Paris

 Nuo tapahtumat ja teot Pariisissa, joista varmasti jo kaikki on saanut kuullakseen, sai mut järkyttymään aika suuresti. Näissä hormonihöyryissä oon suoraansanottuna itkeny silmät päästäni, tuntenut sellaista ahdistusta etten ikinä ja pistänyt kyllä miettimään elämää, maailmaa ja tulevaisuutta. Millasia ihmisiä täällä maailmassa elää? Miten joku voi tehdä jotain noin kauheaa täysin viattomille ihmisille? Miksi? Satoja täysin turhaan loukkaantuneita ja kuolleita, en halua kuvitella sitä omaisten tuskaa ja surua, koska vaikka teot eivät meitä henkilökohtaisesti koskettaneetkaan, oon todella järkyttynyt ja surullinen mutta myös vihainen. Vihainen tekijöille, todella raivoissani niille jotka tämän kaiken takana on.
   En ole rasisti, en vihaa kaikkia saman maan kansalaisia sen vuoksi, että osa heistä tekee jotain näin pahaa ja peruuttamatonta.  Eihän jokainen suomalainenkaan ole esimerkiksi koulusurmaajia, vaikka Pekka-Erik ja Matti niitä olivatkin.
  Mutta kyllähän tässä rupee miettimään, millaiseen maailmaan mä kasvatan mun lapsia? Kasvatanko mä mun lapsista turhaan hyväkäytöksisiä, fiksuja ja rehellisiä kansalaisia, jos tulevaisuudessa ainoa tärkeä taito on osata käyttää asetta ja pyrkiä vain pysymään mahdollisimman kauan hengissä. Mä haluan ja toivon, että mun lapset saavat turvallisen elämän, ilman jatkuvaa pelkoa siitä että joku tekee tälläisiä hirveitä tekoja, Mikään tai kukaan ei voi luvata meille sitä, etteikö samanlaisia iskuja tulevaisuudessa tehtäisi jopa Suomeen.. Pelottavaa ja ahdistavaa, voihan tuo päivä olla jo vaikka huomenna? Valitettavasti varmasti moni meistä tietää,  ettei tuo todellakaan tule olemaan samankailtaisista terrori-iskuista viimeinen.