Jos ja kun rehellisiä ja avoimia ollaan, voin myöntää että pienokainen oli vahinko tai enemmänkin yllätys, ja ihana sellainen. Ja nyt kun joku itkee että miten niin vahinko? Eikö kaksi aikuista ihmistä tiedä mitä ehkäisy on? Kyllä tiedetään mikä on ehkäisy, miten sitä käytetään ja noh, käytettiinkin. Mikään ehkäisymuoto ei takaa 100% varmuutta siitä että ei raskaaksi tulisi, joten tässä sitä ollaan. Ja hyvä kun ollaan! ♥ Ja kun nyt jo niin henkilökohtasta juttua on, niin miksi en jatkaisi samaa rataa.. Mä olin oikeasti ehkäisyasioissa neuvolassa, erinäisten syiden vuoksi mikä tahansa ehkäisy ei minulle käy, joten tuosta nuon vain hormonaalista ehkäisyä en pysty aloittamaan. E-pillerit on big no! No neuvolan työntekijän kanssa päädyttiin erääseen ehkäisymuotoon, ja aika perus käytäntöjen takia hän vielä kyseli raskausmahdollisuuksia. Eihän mikään ehkäisy ole hyväksi jos raskaana sattuisi olemaan. No enhän mä 100% varmasti voinut hänelle luvata että en ole raskaana, vaikka pidinkin asiaa täysin mahdottomana! Kiia kun sai alkunsa ehkäisystä huolimatta ja Kasperikin sai alkunsa helposti, jo ekalla yrittämällä. Joten päädyttiin tekemään vain ihan varmuuden vuoksi raskaustesti. Ja arvaatte varmaan mitä se testi näytti? No kaksi viivaahan siinä oli. Mä menin ihan sekaisin enkä tiennyt mitä ajatella. Jotenki oli sellanen fiilis ettei se testi voi näyttää oikein. Sovittiin että tekisin uuden testin vielä aamulla, ja ilmoittaisin hänelle sitten. Kotia päästyäni,olin tosi sekaisin ja Tomihan huomasi sen heti. Kyyneleet (onnen ja hämmennyksen) valuivat poskille ja sain hiljaa kuiskattua että oon raskaana. Tomi ei aluksi meinannut uskoa, luuli että huijaan ja kiusaan häntä ajatuksella. Tomi kun on ollut meistä se vauvakuumeisempi. Lopulta hän kuitenkin huomasi että olin tosissani asian kanssa. Kerroin mitä tapahtui ja oltiin molemmat täysin pihalla mitä on tapahtunut. Reaktiot ei siis kummankaan osalta ole ollut mitenkään negatiivisia, uutinen vain tuli niin puskista kuin vain voi!
Tällähetkellä raskautta on kestänyt 18 viikkoa ja 2 päivää <3 Tuolla pikkusella tuhisijalla on kaikki paremmin kuin hyvin ja onnellisempi en voisi olla. Maha kasvaa ja muutenkin aika tuntuu menevän jopa pelottavan nopeaa. Kiia ja Kasper odottelevat pikkuista vähintään yhtä paljon kuin me vanhemmat.
Se on jännä, miten elämä voi muuttua niin pienessä hetkessä niin paljon. Ja miten ajatus täydellisestä elämästä rakentuu eletyn elämän mukana. Mä ajattelin (jopa ääneen) että mulla on kaikki mitä tarvitsen, mun elämä on nyt täydellistä, aviomies, KAKSI lasta , oma tupa ja perunamaa. Meidän lapsen on tässä, nyt keskitytään kouluun ja työelämään. En tarvitse enempää lapsia, oon täydellinen äiti kahdelle aarteellemme. Ja kauan me niin ajateltiinkin. Sitten pam, raskaustestissä 2 viivaa. Sekavia ajatuksia ja suuria muutoksia jo valmiiksi rakennettuihin tulevaisuudensuunnitelmiin.
Ja nyt tässä, vatsaa kolmatta kertaa kasvattaessa, ollaan ymmärretty että ei, meidän elämä ei ollut täydellistä sellaisena kuin se oli, Meidän elämästä puuttui jotain, meidän arjessa oli tyhjä kohta joka kaipasi täyttöä. Ja se tyhjä, uupunut asia oli kolmas lapsi, pieni vauva. <3
Apua oikeasti, meillä on pian taas oma pieni kullannuppu vierellä ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti